Niin sitä vaan mennään kovaa vauhtia kohti kevättä vaikkei nuo säät aina siltä vaikuta. Nopan kannuksen leikkuun arvet on parantunut hyvin ja tulehduksilta on vältytty... onneksi! Onhan se kyllä tosi, et haavat noissa jaloissa on niin kovalla koetuksella, että menee siinä toivi kunnes ovat kunnolla umpeutuneet.
Nyt kun oli tää pakkaskausi ja niin oli makiat kantohanget pakkohan sitä oli käydä niillä kävelemässä. Nopalle piti laittaa kunnolla siteet ja tossutkin jalkaan, ettei vaan pakkaslumi pääse raapiin. Kerran sattu, kun oltiin autolla lähössä ajattelin etten jaksa värkätä sukki Nopalle jalkaan, no tietenkin se hyppäs hankeen ja sit toisen jalan haavasta rupes vuotaan verta. No onneksi se kuitenkin rupeutu siitä pian. Onhan ne vieläkin varottavat ja osittain arvissa on vielä rupia, mut jospa ne siitä kuitenkin paranee.
Pennillä siinä oli ja meni juoksukin ja ajattelin, et saas nähdä "tarttuuko" se Nopallekkin, mut ei ainkaan vielä oo ollu merkkejä. Käytiin tuossa Nopan kanssa siskon pojalla kyläilemässä ja totuttelemassa taas lapsiin ja onhan heillä sielä Aada koirakin. Pitihän sen Nopan hieman 3v. Iinalle haukahdella kun se juoksenteli ja hyppeli, mut lopen sit katteli vaan ja seuras tarkasti. Useammin pitäis käydä et tottuis paremmin noihin lapsiin.

Aadalle vaan koitti vähän isotella Hymy ( Aada taitaa olla samojedin pystykorva), muta lopen tulivat ihan hyvin juttuun.
 
Laitanpa tähän loppuun vielä muutamia kantohanki kuvia.

Noppa "mustasukkasena" Nauru, toinen sukka sitten tippu vauhdissa!


tyttö taitaa näyttää äidille kieltä Silmänisku.


Penni päätti käydä tutkiin löytyiskö ladon seinustalta hiiriä.


Tässä on jo toinen sukka kadoksissa, mutta päivä oli kaunis Cool!