Tänään Nopan turkki sai vihdoin lähteä. Oon säästänyt sitä, kun ajattelin, että mentäs sinne Haapaveden näytelyyn 18.4., mutta voipa olla, ettei nyt sitten kuitenkaan mennä. Osittain siitäkin syystä, kun Nopalta leikattiin nyt sitten viime tiistaina ne kannukset ja jaloista piti raakata karva niin eipä ne ehdi kunnolla kasvaa näyttelyyn mennessä. Voishan sinne tietysti mennä ihan vaan "harjotuksen vuoksi", mut pitää sitä nyt vielä miettiä.
Nopalla kyllä on treenaamista sen kans, et antaa oudon ihmisen tutkia ja kattoa hampaat.

Näyttäs, että kannusten leikkuu arvet paranee ihan hyvin. Aika työläs homma se on, kun sisällä saa kattoo, ettei pääse nuolemaan ja ulos pitää suojata, etteivät kastu ja likaannu. Noppa sai lääkäriltä sellaisen uuden puhallettavan kaulurin, se on kyllä käytössä kivempi, kun ne muoviset, mut ei viitti koko aikaa sisällä pitää sitäkään. Onneksi Netta oli vielä viime viikon lomalla niin sai toimia koira ammana .

Siinä se on karva kasa. Kaikki muu lähti, mut jalat oli niin pahasti takussa et pitää niitä
vielä leikata paremmin uudestaan.

Tosi hienosti Noppa anto kyllä leikata ainoastaan pään seutu ja jalat niiden takkusuuden vuoksi oli hankalia.

Hieman ollaan nolona tietsikkapöydän alla .

Laitanpa tähän hieman vanhempaakin kuvamateriaalia, kun käytiin tuossa tammikuussa vieailulla Markun ja Sirpan luona (pentujen isän perhe). Noppa ja Ruusa oli mukana ja siellähän tytöt oli kuin kotonaan.

Minä Nopanja Ruusan kanssa.

Sirpa hoitaa Ruusaa, Ruusa on varmaan eniiten ulkonäöltään isänsä oloinen.

Siskokset lähdössä hienot pepita-ruutuset turvavaljaat päällä .

Tuula